Vaaliretoriikasta vielä kerran

Presidentinvaalit ovat ohi, mutta vaaliretoriikasta tehdyistä havainnoista on hyötyä myös vaalien jälkeisenä aikana. Alla oleva kirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomien Vieraskynä-palstalla 12.2.2012 otsikolla “Vaaliretoriikka kävi lupauksesta kohti tasokasta keskustelukulttuuria”.

Vaalit ovat ohi, ja tasavallalla on uusi presidentti. Yksi puheenaiheista oli sosiaalisen median, tuttavallisesti somen, merkittävä asema. Helposti luettavissa olevaa keskustelua oli netti väärällään. Osa siitä oli ala-arvoista parjausta, mutta myös paljon asiallista ja asiantuntevaa analyysia vaaleista ja ehdokkaista löytyi. Melkein kaikki on sanottu, mutta vaaliretoriikka on aihe, josta voisi saada vielä muutaman tipan puristettua.

Haastamisen hyödyt

Osallistuin virtuaaliseen vaalikeskusteluun, kun Hyvejohtajuus-niminen johtajuusblogi pyysi minua arvioimaan vaalin toiselle kierrokselle päässeiden ehdokkaiden retoriikkaa. Tuolloisessa analyysissani annoin erinäistä kritiikkiä Sauli Niinistön esiintymisestä ja kehuin Pekka Haavistoa. Nyt pitää korjata omaa arviota hieman. Aihetta siihen on, koska vaalien retoriikasta tehdyt havainnot pätevät vaalien jälkeenkin, ja niistä voi ottaa itse kukin opikseen omaan esiintymiseensä.

Hapan, puhditon ja poissaoleva Sauli Niinistö petrasi television vaalikeskusteluissa sitä enemmän, mitä lähempänä loppu häämötti. Vaikka perushapan olemus ei tyystin hävinnytkään, Niinistö oppi ilmeisesti rentoutumaan, mikä välittyi ruudusta. Olennaista kuitenkin on, että hän kykeni lopulta erottumaan edukseen kohteliaassa ja joskus särmättömässä ehdokkaiden välisessä keskustelussa.

Niinistön valtti oli, että hän osasi sopivissa kohdissa esittää vastaehdokkaalleen suoria kysymyksiä ja haastamaan tätä tiukasti. Pekka Haaviston vastaukset tällaisissa tilanteissa olivat yleensä ihan päteviä. Siitä huolimatta monen katsojan mieleen jäi perusasetelma, jossa Niinistö dominoi aktiivisesti ja Haavisto puolustautui passiivisesti.

Tällaisen haastamisen ansio on myös se, että se herättää yleisön valppauden. Yksimielinen hymistely tuudittaa kuulijat uneen, mutta heti kun keskusteluun saadaan särmää, unihiekka kaikkoaa pois silmistä. Tällaiset tilanteet kohoavat helposti keskustelun huippuhetkiksi, jotka muistetaan. Pisteet kotiin vie se, joka tilanteen onnistui luomaan.

Aggressiivinen hyökkääjä harvoin voittaa

Taitoa tarvitaan siinä, että toisen näkemykset osaa haastaa sopivan voimakkaasti. Jos homma menee överiksi – jankkaamiseksi tai henkilökohtaisiksi hyökkäyksiksi – haittaa koituu haastajalle itselleen. Yleisön sympatiat ovat kaltoin kohdellun puolella ja liiallinen hyökkäily saatetaan kokea öykkäröintinä.

Kuopion meneillään olevien piispanvaalien ensimmäisellä kierroksella yksi ehdokkaista suuntasi voimakkaan henkilökohtaisen hyökkäyksen kahta muuta ehdokasta kohtaan. Hän kutsui heitä julkisesti Kuopion hiippakunnan ja koko kirkon uhkiksi, ilmoitti ettei  yhteistyö heidän kanssaan vaalien jälkeen ehkä onnistu ja vihjaili, ettei Kuopion tuomiokapitulin henkilökunta ole järin innostunut heidän mahdollisesta valinnastaan.

Tällainen käytös oli ennen kuulumatonta kirkollisissa vaaleissa, jotka yleensä ovat olleet jokseenkin siistit ja sopuisat. Ja niin kävi, että hyökkäykseen ryhtynyt ehdokas ei vaaleissa pärjännyt, mutta hänen arvostelemansa ehdokkaat pääsivät vaalin toiselle kierrokselle. Tarinan opetus: ankara sanallinen hyökkääminen toisen kimppuun on yleensä huonoa retoriikkaa ja osuu omaan nilkkaan.

Mikä on retoriikan merkitys vaaleissa?

Retorisilla taidoilla on oma tärkeä merkityksensä vaalikamppailussa, mutta tämänkertaisen presidentinvaalin loppuratkaisu ei johtunut puheteknisistä seikoista. Voittaja Sauli Niinistön kansansuosio oli päässyt muodostumaan niin pitkän ajan kuluessa, että hyvälläkin haastajalla oli mahdottoman tuntuinen tehtävä hänen voittamisessaan.

Vakiintuneen aseman laajan yleisön silmissä saaneelle henkilölle sallitaan tavanomaista enemmän omaperäisyyttä ja esiintymistaidon kömmähdyksiä. Sen tähden Niinistön olemuksesta välittyvä ajoittainen kärsimättömyys ja ärtyneisyys ei hänen suosiotaan murentanut. Siihen oli jo kansa tottunut.

Kaikille politiikkaan mieliville Pekka Haavisto antaa kuitenkin kenties vielä paremman mallin siitä, kuinka kommunikoida. Haavisto osoitti kykenevänsä menemään puheissaan suoraan asiaan. Hänestä välittyi aito kiinnostus ihmisiin, ja vastustajistaankin hän halusi ajatella hyvää.

Kunnon politiikan tekemiseen kuuluu yhtäältä näkemykselliset erot ja niistä keskusteleminen, myös väitteleminen, mutta toisaalta yhteisen suunnan etsiminen erimielisyyksistä huolimatta. Presidentinvaali antoi myönteisiä lupauksia niin retoriikan ja puhetaidon kuin poliittisen keskustelukulttuurin tulevaisuudesta.

Kategoria(t): Retorinen analyysi Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>