Retoriikka tieteiden välisenä metakielenä

Talvella 2008 sain kutsun pitää esitelmä Helsingin yliopistolla järjestetyssä seminaarissa, joka käsitteli eri teologian alojen keskinäisiä suhteita. Oma taustani on eksegetiikassa, eli raamatuntutkimuksessa, mutta halusin ottaa oman alani ulkopuolelta lähestymistavan, joka loisi vuoropuhelua ja yhteyttä eri tutkimusalojen välille. Tarkastelin asiaa retoriikan näkökulmasta, aika isoin pensselinvedoin. Vaikka tämä esitelmäni ei olekaan aivan sitä (konkreettisuus- ja kepeystasoltaan), mitä pyrin Retoriikan taito -blogissa viljelemään, julkaisen sen kuitenkin nyt, koska siitä käy ilmi, kuinka monenlaiseen käyttöön retoriikka taipuu.

* * *

Siitä,‭ ‬mistä alkavat merkityksen sameus ja hämäryys,‭ ‬epävarmuus ja neuvottelunvara,‭ ‬alkavat myös suostuttelu,‭ ‬vakuuttaminen ja vaikuttaminen‭ – ‬toisin sanoen‭ ‬retoriikka.‭ ‬Tämä epäselvyys,‭ ‬joka mahdollistaa erilaiset tulkinnat todellisuudesta,‭ ‬on erottamaton osa inhimillistä todellisuuden hahmottamista ja kommunikaatiota:‭ ‬Yksilöllisinä olentoina ihmiset hahmottavat todellisuutta toisistaan poikkeavin tavoin.‭ ‬Heillä on erilaisia intohimoja,‭ ‬päämääriä,‭ ‬toiveita ja uskomuksia.‭ ‬Erilaiset esioletukset ja skeemat ohjaavat heidän tulkintaansa.‭ ‬Ihmisten ja heidän todellisuuden tulkintojensa eroista johtuen ihmiset eivät ole keskenään lähtökohtaisesti samanmielisiä.‭ ‬Tällöin kommunikaatiota sävyttävät tulkinnanvaraisuus,‭ ‬potentiaalinen epäily,‭ ‬suostuttelu ja vakuuttelu.‭ ‬Tässä katsannossa retoriikka paljastuu kaiken inhimillisen kommunikaation elimelliseksi osaksi.

Ainoana retoriikan ulkopuolelle jäävänä kommunikaation muotona voidaan ajatella puhtaan demonstratiivista esitystä kuten matematiikan tai formaalilogiikan todistusta.‭ ‬Tosin tällaisissakin tapauksissa voidaan aina kysyä,‭ ‬mikä on todistuksen esittäjän kommunikatiivinen intentio.‭ ‬Jos todistuksen esittäjä pyrkii välittämään todistuksellaan jonkun viestin‭ (‬illokuutio‭) ‬ja kenties saamaan siten lukijoissa aikaan jotain toimintaa‭ (‬perlokuutio‭)‬,‭ ‬liikutaan jo tukevasti retoriikan kentällä.

Semioottisena tieteenä retoriikka tutkii kaikkea ihmisten välistä kommunikaatiota.‭ ‬Suppeasti ymmärrettynä se voidaan rajoittaa käsittelemään puhetaitoa ja kirjallista viestintää.‭ ‬Laajemmin käsitettynä retoriikka kattaa myös ei-sanallisen kommunikaation:‭ ‬eleet,‭ ‬ilmeet,‭ ‬kuvat,‭ ‬symbolit.‭ ‬Retoriikan voidaan ajatella tutkivan kommunikaation luonnetta vielä tätäkin kattavammin.‭ ‬Tällöin on kiinnostuttu koko viestintätapahtumasta,‭ ‬johon kuuluu lausumattomia ja jopa tiedostamattomia sääntöjä,‭ ‬esisopimuksia,‭ ‬ehtoja,‭ ‬rajoituksia ja etäisyyksiä.

Antiikin retoriikan tavoitteena oli saada yleisö vakuuttumaan puhujan näkökannan oikeellisuudesta ja toimimaan sen mukaisesti.‭ ‬Monet tuolloin laaditut ohjeet ja neuvot vakuuttavan ja vaikuttavan puheen pitämisestä eivät ole pahemmin vanhentuneet.‭ ‬Tutkimusalana retoriikan painotukset ovat kuitenkin nykyään erilaiset.‭ ‬Antiikin malleissa kommunikaation kulku oli yksisuuntainen:‭ ‬puhujalta yleisöön.‭ ‬Vakuuttamiseen pyrkivässä retoriikan ihanteessa korostui puhujan vallankäyttö kuulijoihinsa nähden.‭ ‬Nykyaikaisessa retoriikan tutkimuksessa pyritään pikemminkin laaja-alaiseen‭ ‬ymmärtämiseen‭ ‬kuin löytämään keinoja toisten mielipiteiden muuttamiseen.

Nykyaikaisen retoriikantutkimuksen pyrkiessä viestintätapahtuman ja sen lainalaisuuksien kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen,‭ ‬se on samalla kiinnostunut havaittavan ja tulkittavissa olevan todellisuuden ymmärtämisestä.‭ ‬Onhan niin,‭ ‬että retoriikka on erottamaton osa inhimillistä kulttuuria.‭ ‬Voidaan puhua jopa todellisuuden retorisesta rakentumisesta.‭ ‬Tällöin retoriikka voi olla eri tutkimusaloja yhdistävä tekijä.‭ ‬En puhu nyt yhteisestä metodista vaan eräänlaisesta yhteisestä metatason tavasta hahmottaa tutkimuskohteita ja‭ ‬-ongelmia.‭ ‬Kirjassaan‭ ‬Retoriikkaa epäilijöille‭ (‬Loki-kirjat,‭ ‬2003‭) ‬Jan Blomstedt muotoilee asian seuraavasti:‭ ”‬Jopa saman maan ja saman kaupungin yliopistoissa erityistieteillä on keskinäiset etäisyytensä ja vaikeutensa ymmärtää toisiaan.‭ ‬Vaikka myös retoriikalla on tieteellinen puolensa,‭ ‬se ei tarkasti ottaen ole oma tieteensä,‭ ‬vaan eräänlainen siltatiede,‭ ‬joka tähtää siihen,‭ ‬että eri kokemuksen ja koulutuksen omaavilla ihmisillä olisi valmius ymmärtää muita,‭ ‬oppia muilta aloilta ja käyttää näin syntyviä oivalluksia hyväkseen‭” (‬s.‭ ‬11‭)‬.‭ ‬Esitelmäni pyrkimys tässä seminaarissa alkaa mahdollisesti nyt hahmottua.

Retoriikka tarjoaa sellaisen vakavasti otettavan tavan tarkastella todellisuutta,‭ ‬joka voi olla useille tieteenaloille yhteinen.‭ ‬Todellisuuden retorinen rakentuminen tarkoittaa myös tieteellisen tutkimuksen läpikotaisin retorista luonnetta.‭ ‬Richard Rorty nosti‭ ‬70-‭ ‬ja‭ ‬80-luvuilla esille kaksi merkittävää kysymystä:‭ ‬1‭) ‬Onko tieteellisen kielen luonne neutraalia vai sisältyykö siihen retoriikkaa,‭ ‬jota emme välttämättä edes havaitse‭? ‬2‭) ‬Ovatko tutkijat retoriikan ulkopuolella vai käyttävätkö he tutkimuksessaan hyväkseen retorisia keinoja‭? ‬Rortyn mukaan retoriikka on sillä tavoin ujuttautunut kaikkeen kulttuuriseen toimintaan,‭ ‬ettei siitä ole eroon pääseminen.‭ ‬Se tulee hyväksyä ja sen käytössä tulee olla itsekriittinen.‭ ‬Sen sijaan retoriikan kieltäminen ja neutraalista kielestä unelmoiminen on turmiollista deluusiota.‭ ‬Retoriikka tulee hyväksyä sekä oman yksityisen elämänpiirin olennaiseksi tekijäksi että osaksi julkista tieteellistä keskustelua.‭ ‬Tällainen retoriikan ymmärtäminen auttaa tiedettä parempaan itseymmärrykseen ja itsekritiikkiin.

Rortyn perusaiheet eivät olleet mitenkään uusia,‭ ‬mutta hänen ansiostaan tällaisista tieto-opillisista ja tieteenfilosofisista teemoista ruvettiin keskustelemaan retoriikan käsitteistöllä.‭ ‬Rortyn alullepanemaa ajattelutavan muutosta on totuttu kutsumaan‭ ‬retoriseksi käänteeksi.‭ ‬Sen taustalla oli ns.‭ ‬uusi retoriikka,‭ ‬jossa perinteinen yleisöpuhe on menettänyt paikkansa retoriikan keskuksessa.‭ ‬Uusi retoriikka ymmärtää retoriikan tehtävän analysoivana,‭ ‬erittelevänä ja kriittisenä tarkasteluna.‭ ‬Tämän tradition merkittäviä nimiä ovat Kenneth Burke,‭ ‬Chaïm Perelman ja Stephen E.‭ ‬Toulmin.‭ ‬Burke tunnetaan erityisesti ajatuksestaan‭ ‬identifikaatiosta‭ ‬retorisen toiminnan ydinkäsitteenä:‭ ‬jatkuva identifioituminen erilaisiin asioihin ja ihmisiin ohjaa käyttäytymistämme.‭ ‬Perelmann ja Toulmin puolestaan painottivat sitä,‭ ‬että ihmisyhteisöissä tapahtuva argumentaatio eroaa formaalilogiikasta ja on monella tavalla yleisösidonnaista ja todennäköisyyksillä pelaavaa.

Mitä‭ ‬retorisen käänteen‭ ‬perusoivallukset voisivat sitten merkitä eksegetiikan ja systemaattisen teologian aloilla‭? ‬Ainakin sen tulisi merkitä itsekriittisyyttä ja varovaisuutta.‭ ‬Ihannetta totuuteen pyrkimisestä ei tarvitse hylätä,‭ ‬mutta tulisi ehkä tunnustaa niiden haasteiden suuruus,‭ ‬joita tällä matkalla kohdataan.‭ ‬Itse raamatuntutkijana,‭ ‬joka pyrkii sanomaan tutkimuskohteestaan myös jotain historiallista,‭ ‬pidän tärkeänä historiantutkimuksen retoristen prosessien ymmärtämistä.‭ ‬Tutkijana minulla on tutkittavaa tekstiä kohtaan toiveita ja lempiajatuksia,‭ ‬tulkinnallisia skeemoja ja esiymmärryksiä,‭ ‬teorioita ja tunteita.‭ ‬Näiden sisältäpäin tulevien impulssien lisäksi monet ulkoiset tekijät vaikuttavat tulkintaprosessiin.‭ ‬Olen tietyn tutkimusryhmän ja yliopiston edustaja.‭ ‬Teen tutkimusta jonkun paradigman sisällä.‭ ‬Minulla on rakkaita oppi-isiä ja toisaalta tieteellisiä‭ ”‬vastustajia‭”‬.‭ ‬Rahoittajilla saattaa olla minua kohtaan odotuksia.‭ ‬Retoriikan kannalta olennainen kysymys on myös se,‭ ‬mille yleisölle kirjoitan ja mitä toiveita minulla tämän yleisön suhteen on.‭

Hyvin merkittävä on myös kysymys tutkimuskohteen luonteesta.‭ ‬Raamatuntutkimuksessa tutkimuskohde on varsin fragmentaarinen.‭ ‬Meillä on vain ohuita väläyksiä menneisyydessä toteutuneesta uskonnollis-intellektuaalisesta elämästä.‭ ‬Teksteillä on omat tähtäyspisteensä ja yleisönsä,‭ ‬jolla oli puolestaan omat kysymyksensä.‭ ‬Historiallisessa tutkimuksessa tällainen fragmentaarinen aineisto voidaan asetella perustellusti perin monenlaisiin asentoihin.‭ ‬Tehdessään tutkimusta historiantutkija luo samalla mennyttä antaen sanoilla merkityksiä sille evidenssille,‭ ‬joka meillä on.

Edellä kuvattujen tekijöiden vaikutuksesta puhe kovin varmoista totuuksista tutkimuksen tuloksista puhuttaessa kannattaisi unohtaa.‭ ‬Tieteellisen tutkimuksen kriteerinä ei ole varmojen totuuksien pullauttaminen ulos tutkimusputken toisesta päästä.‭ ‬Tieteellisyydestä pitää huolta ennemminkin tiedeyhteisön yhteinen kieli:‭ ‬argumentoinnin säännöt ja rajaehdot.‭ ‬Tutkimustulokset ovat siis aidosti retorisesti konstruoituja‭ – ‬ja tämän myötä käsityksemme maailmasta rakentuu retorisesti.‭ ‬Voisiko retoriikan traditio olla sellainen kokoonkutsuja,‭ ‬jonka myötä eksegetiikan ja systemaattisen teologian tutkijat löytäisivät yhteistä kieltä ja vuoropuhelun mahdollisuuksia ainakin metatasolla‭? ‬Synkistelijä voisi huomauttaa,‭ ‬että retoriikka näyttää olevan suoranainen relativismin valtatie.‭ ‬Mutta eikö voitaisi ajatella,‭ ‬että se avaa uusia mahdollisuuksia vapaalle ja iloiselle keskustelulle,‭ ‬jossa monenlaiset tutkimukselliset ratkaisut nähdään mahdollisiksi‭?

Nyt siirryn astetta konkreettisempaan suuntaan,‭ ‬joskin pysyn vielä valovuoden päässä varsinaisista tutkimusprobleemeista.‭ ‬Seuraa pari sanaa metodeista.

Kuten on nähty,‭ ‬retoriikan voi ulottaa koskemaan koko inhimillistä kulttuuria.‭ ‬Astetta maltillisempi tapa keskittyä retoriikkaan on rajoittua kommunikaatioon.‭ ‬Se soveltuu meille tekstintutkijoille.‭ ‬Niin Raamatun tekstit kuin systemaattisen teologian tutkimuskohteetkin ovat kommunikaatiota.‭ ‬Yhtäältä ne pyrkivät välittämään kulloisenkin viestin mutta toisaalta ne melkein aina pyrkivät myös saamaan aikaan jotain vastaanottajissaan.‭ ‬Nämä tekstit ovat hedelmällisiä kohteita niille lähestymistavoille,‭ ‬joita retoriikan tutkimuksen piirissä on kehitetty.

Perinteinen tapa analysoida tekstien retoriikkaa on soveltaa antiikin retoriikan käsikirjoja analyysin välineiksi.‭ ‬Alun‭ ‬perin nämä käsikirjat oli kirjoitettu puhujille opastukseksi siitä,‭ ‬kuinka vakuuttaa yleisö ja tehdä siihen vaikutus.‭ ‬Mikään ei tietenkään estä pyöräyttämästä tätä prosessia ympäri ja päinvastoin tarkastella antiikin retoriikan valossa,‭ ‬miten kommunikoija on käyttänyt kaikkia niitä vakuuttamisen ja vaikuttamisen keinoja,‭ ‬joita antiikin retoriikka tuntee.‭ ‬Tällaista analyysimetodia voidaan soveltaa myös moderneihin teksteihin,‭ ‬sillä monien antiikin retoriikan oivallusten on osoitettu pätevän erilaisissa kulttuureissa eri aikoina.‭ ‬Usein tällaisessa lähestymistavassa tekstistä löydetään erilaisia argumentaatiostrategioita ja muotoiluja,‭ ‬joille annetaan hienoja latinankielisiä tai kreikankielisiä nimiä.‭ ‬Tämä ei kuitenkaan vie vielä kovin pitkälle.‭ ‬Tutkimuksen tulisikin olla ensisijassa heuristista,‭ ‬oivaltamista tukevaa.‭ ‬Tärkeää olisi,‭ ‬että antiikin retoriikan traditio auttaisi ymmärtämään,‭ ‬minkälaista retorista potentiaalia tekstillä on ja ehkä myös minkälaisia päämääriä tekstin laatijalla on ollut.‭ ‬Tämä puolestaan voi parhaimmillaan auttaa meitä ymmärtämään tekstin merkitystä aiempaa paremmin.

Vaikka tätä voidaan pitää retorisen analyysin perustana,‭ ‬käytettävissä on koko joukko metodeita,‭ ‬jotka ovat syntyneet niin kirjallisuustieteilijöiden kuin lingvistikkojenkin parissa.‭ ‬Erilaisten lähestymistapojen kirjo on valtava.‭ ‬Edustavan otoksen saa vaikkapa Sonja Fossin kirjasta‭ ‬Rhetorical Criticism:‭ ‬Exploration‭ & ‬Practice‭ (‬3rd ed.‭; ‬Long Grove:‭ ‬Waveland,‭ ‬2004‭)‬.‭ ‬Foss lähtee liikkeelle antiikin malleihin pohjautuvasta neo-aristotelisesta kritiikistä.‭ ‬Sen jälkeen hän esittelee seuraavat metodit:‭ ‬klusterikritiikki,‭ ‬fantasia-teema-analyysi,‭ ‬feministinen kritiikki,‭ ‬genre-kritiikki,‭ ‬ideologiakritiikki,‭ ‬metafora-kritiikki,‭ ‬narratiivinen kritiikki,‭ ‬pentadinen kritiikki.‭ ‬Metodien yksityiskohtiin ja‭ ‬keskinäisiin eroihin ei ole tarpeen nyt mennä.‭ ‬Tärkeintä on havaita se,‭ ‬että retoriikan tutkimukseen löytyy kosolti erilaisiin tutkimuskysymyksiin vastaavia metodeita.‭ ‬On myös syytä huomata,‭ ‬että nämä edellä mainitut eivät ole eksegetiikan tai systemaattisen teologian piirissä syntyneitä menetelmiä vaan kirjallisuustieteen ja puheviestinnän piirissä kehitettyjä.

Retoriikka voisi olla yksi vastaus eksegetiikan ja systemaattisen teologian keskinäisen ymmärtämisen edistämiseksi.‭ ‬Se tarjoaa sellaisia näköaloja todellisuuden tulkintaan ja tieteen tekemiseen,‭ ‬jotka voivat yhdistää eri tieteenaloja.‭ ‬Retoriikka tarjoaa yhteisen näköalan tekstien tutkijoille:‭ ‬tekstit ovat vakuuttamaan ja vaikuttamaan pyrkivää kommunikaatiota,‭ ‬jotka ovat syntyneet tietyssä retorisessa tilanteessa.‭ ‬Tekstin laatijan retoriset päämäärät vaikuttavat siihen,‭ ‬minkälaiseksi tekstit ovat muotoutuneet.‭ ‬Tekstin retorisen luonteen ymmärtäminen ja analysoiminen auttaa tutkijaa pääsemään käsiksi tekstin ideologiseen tasoon.‭ ‬Tällaiseen työskentelyyn on olemassa runsaasti työvälineitä.‭ ‬Voisiko retoriikka olla myös eksegetiikan ja systemaattisen teologian välinen‭ ”‬siltatiede‭”‬,‭ ‬joka Jan Blomstedtin sanoja lainatakseni‭ ”‬tähtää siihen,‭ ‬että eri kokemuksen ja koulutuksen omaavilla ihmisillä olisi valmius ymmärtää muita,‭ ‬oppia muilta aloilta ja käyttää näin syntyviä oivalluksia hyväkseen‭”?

Kategoria(t): Akatemia Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Retoriikka tieteiden välisenä metakielenä

  1. Onko Raamatun henkilöiden käyttämää retoriikkaa tutkittu? Voitko suositella jotain tästä näkökulmasta kirjoitettua?

  2. Siis väitöskirjasi lisäksi?

  3. Hei!

    Suomeksi ei ole juurikaan kirjoitettu, mutta englanniksi helposti luettava johdatus aiheeseen on esimerkiksi Ben Witheringtonin “New Testament Rhetoric”:

    http://www.amazon.com/New-Testament-Rhetoric-Introduction-Persuasion/dp/1556359292/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1327313004&sr=8-1

    Paavalin retoriikkaa on tutkittu paljon. Suomalaisista mm. Lauri Thurén on kirjoittanut kirjan “Derhetorizing Paul”:

    http://www.amazon.com/Derhetorizing-Paul-Dynamic-Perspective-Theology/dp/B005Q8AAMO/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1327313181&sr=1-1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>