Pöö! – pelottelun tehokkuudesta

Vanhemmat, kasvatusalan ammattilaiset ja terveysviranomaiset – joitakin ihmisryhmiä mainitakseni – joutuvat toistuvasti pohtimaan, kuinka motivoida joku tai jotkut toimimaan halutulla tavalla. Esimerkkejä piisaa jokapäiväisestä elämästä: Kuinka saada lapsi käyttämään pyöräilykypärää, koululaiset tekemään läksynsä, nuoriso välttämään tupakan ja alkoholin viettelykset, ylipainoinen perheenisä lähtemään lenkille?

Yksi mahdollinen ja yleisesti käytetty strategia on pelottelu. (Parempi olisi puhua “pelkoon vetoamisesta” tai “pelon käyttämisestä halutun toiminnan saavuttamiseksi”, mutta pelottelu on epäeksaktiudestaan huolimatta sen verran kätevä sana, että sitä voidaan käyttää tällaisessa yleistajuisessa tekstissä.) Esimerkiksi:

Jos et pidä sitä kypärää päässäsi ja kaadut, kallosi murskautuu katukiveykseen ja halvaannut – jos nyt et satu kuolemaan!

Jos jätätte matikan läksyt tekemättä, ette tule ikinä oppimaan tämän kurssin asioita ja se tullaan kyllä näkemään tentissä. Hylsyjä tulee takuulla!

Tässä kuvassa on terveet keuhkot … ja tässä taas … joo, kyllä nämäkin on keuhkot…

Jos et liiku, lihot yhä enemmän, mikä merkitsee muun muassa tuki- ja liikuntaelinten kasvavaa rasittumista, kohonnutta vaaraa sairastua diabetekseen ja saada sydänkohtaus. Henkinen elämäsi tulee myös kärsimään, koska et nauti siitä, mitä peilistä näet. Olosi on epämukava ja hengästyt helpommin. Seksi ei suju enää entiseen malliin…

Pelotella voi isommassakin mitassa. “Pian lumet pois katoilta, jotta eivät ala katot romahtelemaan lumikuorman painosta.” Tuohon tapaan muuan ministeri motivoi pari talvea sitten kansalaisia. (Ja kansahan uskoi, valitettavasti. Seurauksena oli joukko putoamisturmia, joukossa muutama kuolonuhrikin.)

Viime talvena sikainfluenssa kolkutteli ovella ja lehdet kertoivat hyvinkin tarkasti maailmalla sattuneista kuolemantapauksista. Viranomaisten ei tarvinnut juurikaan pelotella, kun tiedotusvälineet tekivät sen heidän puolestaan. Kansa vaelsi jonottamaan rokotetta, ja tiettävästi myös etuilemaan jonossa.

Nyt maamme päättäjät keskustelevat, mitä tehdä EU:n kriisimaiden kanssa. Sekä taloudellisen tuen kannattajat että vastustajat maalailevat pelottavia visioita siitä, jos ei toimita, niin kuin heidän mielestään pitäisi.

Toimiiko pelottelu?

Silloin tällöin törmää ajatukseen, että lievä pelottelu motivoi paremmin kuin kohtalainen tai voimakas. Ajatus perustuu 1950-luvulla Yhdysvalloissa toteutettuun tutkimukseen, jossa lukioikäisiä nuoria valistettiin suuhygienian hyödyistä (Janis & Feschbach 1953). Yhdelle ryhmälle annettiin hyvin informatiivista tietoa suuhygienian hyödyistä. Suuhygienian laiminlyömisen seurauksia ei juurikaan käsitelty. Toinen ryhmä sai kuulla, että hampaiden harjauksen puute lisää hammaskiven määrä. Kolmas ryhmä sai nähtäväkseen pelottavia kuvia siitä, kuinka epäkuntoon suu ja hampaat voivatkaan pahimmillaan mennä, jos niiden hoitaminen jätetään tyystin sikseen.

Asiainformaatiolle altistettu ryhmä muutti asenteitaan muita enemmän, ja tästä tehtiin yleistäviä johtopäätöksiä. Tämä alkuaikojen tutkimus ja siitä tehdyt johtopäätökset ovat saaneet kuitenkin osakseen mittavaa kritiikkiä, ja nykyään tutkijat ajattelevatkin yleisesti, että mitä voimakkaampi on synnytetty pelon tunne, sitä enemmän pelottelun kohteet altistuvat toimimaan halutulla tavalla (Gass & Seiter 2003 luettelee liudan tutkimuksia).

Yksi syy sille, miksi aiheesta on ollut takavuosina vaikeuksia saada yleisesti hyväksyttyjä tuloksia, on se, ettei pelkoa ole aivan helppo nostattaa. Viesti joka tuntuu yhdestä pelottavalta ei toisen mielestä sellainen ole.

Kuinka pelotella tehokkaasti

Pelottelu vaatii toimiakseen tiettyjä lähtökohtia. Pelottelun kohteen tulee kokea, että hänelle ehdotettu toimintamalli on tehokas ja että hän voi siihen turvautua. Mikäli nämä ehdot eivät täyty, pelottelun kohde ottaa käyttöönsä toisenlaisen selviytymistaktiikan ja pyrkii uskottelemaan itselleen, ettei hänellä tosiassa ole niin suurta hätää kuin väitetään.

Kirjassaan Persuasion, Social Influence, and Compliance Gaining (2003) Robert H. Gass ja John S. Seiter ovat koonneet listan muuttujista, jotka vaikuttavat pelottelun onnistumiseen (s. 288):

  1. Pelottelun kohteen tulee uskoa olevansa aidon uhan alaisena. Jotta tämä toteutuisi, pelottelijan tulee korostaa uhan olevan vakava, todennäköinen ja ajallisesti läheinen. Tämä edellyttää pelottelijalta kykyä argumentoida selvästi ja vakuuttavasti. Mikäli pelottelun kohde omaksuu nämä ajatukset, hän on altis toimimaan halutulla tavalla.
  2. Pelottelun ohella tulee antaa selkeät toimintaohjeet siitä, mitä tulee tehdä, jotta uhka vältettäisiin. Yleisluontoiset periaatteet ja linjaukset eivät toimi erityisen hyvin.
  3. Oikea hetki ilmoittaa toimintaohjeet uhan välttämiseksi on heti pelottelun jälkeen. Huonompi vaihtoehto on kertoa ensin, mitä tulee tehdä ja vasta sen jälkeen pelotella.
  4. Pelottelun kohteen itsetunnolla on merkitystä. Voimakas pelottelu toimii parhaiten niiden tapauksessa, joilla on vahva itsetunto. Ilmeisesti he kykenevät parhaiten käsittelemään uhkaa ja tarttumaan tarjottuihin toimintamalleihin.
  5. Voimakas pelottelu toimii hieman huonommin niiden kohdalla, jotka ahdistuvat helposti. Tämä johtunee siitä, että heillä on kasvanut taipumus uskotella itselle, ettei hätä ole tämän näköinen, mikä puolestaan vähentää todennäköisyyttä tarttua pelottelijan ehdottamaan toimintamalliin.

Miksi pelottelu on vaikeaa?

Ihmisten asenteisiin ja toimintaan vaikuttaminen pelottelemalla ei ole helppoa. Tälle on monta syytä.

  • Pelon tunne ohittaa ohittaa helposti rationaalisen harkinnan, ja monille syntyy välitön vastareaktio siitä, jos he kokevat, että heidän tunteisiinsa pyritään vaikuttamaan.
  • Pelotteleva viesti on usein sävyltään negatiivinen, mikä luo ihmisissä kielteistä tunnelmaa. Tällaisessa mielentilassa ihmiset eivät vastaanota heidän toimintaansa vaikuttavia viestejä yhtä alttiisti kuin hyväntuulisina.
  • Pelottelun teho perustuu paljolti pelottelijan auktoriteettiin ja uskottavuuteen. Terveysviranomaisten rokotuskampanja otetaan vakavammin kuin jonkun kaupallisen yrityksen pelotteluun perustuva mainos.

Pelottelun eettisyydestä

Onko eettisesti oikein pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen välittämällä viestejä, jotka luovat pelkoa? Joissakin tapauksissa tällaista voidaan puolustaa ja jopa rohkaista siihen: Jos ihmisiä on kohtaamassa joku todellinen vaara, joka uhkaa heitä, ja heidän toiminnastaan riippuu, voivatko he tällaisen vaaran torjua, heille on kerrottava asiasta totuus ja annettava toimintaohjeet. Tällainen viestintä synnyttää luonnollisesti pelkoa. Hyvä esimerkki tällaisesta on terveysviranomaisten kampanjat esimerkiksi tupakoinnin ehkäisemiseksi tai kansan rokottamiseksi kulkutautia vastaan.

On myös helppo keksiä esimerkkejä siitä, milloin pelottelu on selvästi epäeettistä. Tällaisia tilanteita ovat sellaiset, joissa uhkaa joko liioitellaan tai se on tyystin keksitty. Pelottelussa ei ole myöskään mitään järkeä silloin, jos samalla ei anneta ohjetta siitä, kuinka uhka voidaan torjua. Viestinnässä faktojen tulee siis olla kunnossa: uhan tulee olla todellinen ja se pitää pystyä osoittamaan. Tarjotun toimintamallin tulee olla niin ikään toimiva.

Hyvä perussääntö on, että pelotteluun ei tule yleensä turvautua. Vain harvoissa tilanteissa pelottelulle on riittävät perusteet. Liian helposti pelottelua käyttävät tahot – yritykset, poliitikot, muut kansalaisvaikuttajat – saavat huonon maineen, ja heidän viestinsä, olipa se kuinka perusteltu tahansa, jää sen jalkoihin, että heitä pidetään pelottelijoina.

 

Kirjallisuus

Gass, Robert H. & Seiter, John S. (2003) Persuasion, Social Influence, and Compliance Gaining, Boston: Pearson Education.
Janis, I.L. & Feschbach, S. (1953) “Effects of fear-arousing communications.” Journal of Abnormal and Social Psychology, 48, 78-92.
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaus kohteessa Pöö! – pelottelun tehokkuudesta

  1. Päivitysilmoitus: Johda pelolla harvoin ja harkiten — Johtaminen.org

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>