Viikon retoriikkavinkki: Lähde liikkeelle siitä, mistä ollaan samaa mieltä

Ihmiset pitävät mieluusti kiinni näkemyksistään. Yleensä niitä on vaikea muuttaa, oli puhuja sitten millainen retorinen velho tahansa. Tämä pätee jopa tilanteissa, joissa kuulijoille on rautalangasta vääntäen osoitettu, miksi he ovat väärässä. Tee haastavaksi koettu muutos kuulijoillesi helpommaksi.

Ihmisen mieli muutoksen hidasteena

Selitys muutoshaluttomuudelle löytyy ihmisen mielen rakenteesta: Pyrimme sisäiseen johdonmukaisuuteen ja olemme luonteeltamme “konservatiiveja” – enemmän tai vähemmän jokainen meistä. On vaikea myöntää olleensa väärässä. Oman näkemyksen kyseenalaistaminen järkyttää turvallisuuden perusrakenteita, koska se saattaa meidät kiusalliseen epävarmuuden tilaan. Näiden perusrakenteiden järkyttäjä saatetaan kokea vihamieliseksi tunkeilijaksi.

Jos tehtäväsi on markkinoida muutosta, ota huomioon yllä mainitut tosiasiat. Sovella retorinen strategiasi tämän mukaisesti. Ole ovela ja ota onkeesi seuraava retorinen vinkki:

Suuresta loikasta pikku askeleeksi

Pyri osoittamaan kuulijoillesi, miten heidän asenteensa, arvonsa ja uskomuksensa itse asiassa ovat yhdensuuntaisia sen kanssa, mitä näkemystä itse edustat. Jos kuulijat aluksi ajattelivat oman näkemyksensä ja sinun edustamasi kannan olevan kauhean kaukana toisistaan, he kenties tulevat nyt toisiin ajatuksiin. Muutokseen vaadittava loikka ei olekaan enää mahdottoman tuntuinen vaan se on muuttunut pieneksi askeleeksi, jonka ottamista voisi jopa harkita.

Miten toimia käytännössä? Ainakaan ei pidä mennä voimallisesti todistelemaan oman näkemyksesi hienoutta: saat aikaan vain tunteellisen vastareaktion, ja yleisösi vetää käsijarrusta. Asetu sen sijaan yleisösi asemaan ja pohdi sitä, miksi he näkevät asiat siten kuin näkevät. Tarkastele heidän arvojaan ja asenteitaan ja katso, voisiko niistä johtaa ne näkemykset, joita itse edustat. Jos löydät linkin, sinulla on valtit käsissäsi.

Mistä sinä ja yleisösi olette yhtä mieltä? Aloita puheesi siitä! Luot myönteisen suhteen kuulijoihisi – ainakaan he eivät vastusta sinua heti puheesi alussa. Löytämästäsi yksimielisyydestä voit vähitellen päätyä niihin näkemyksiin, joita toivot yleisösi omaksuvan. Ja jos olet toiminut taitavasti, yksi jos toinen kuulijasi saattaa antaa aivan uudenlaista arvoa sille, mitä heille esität. He voivat jopa muuttaa mieltään.

 

Tallennettu kategorioihin Viikon retoriikkavinkit | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Vaaliretoriikasta vielä kerran

Presidentinvaalit ovat ohi, mutta vaaliretoriikasta tehdyistä havainnoista on hyötyä myös vaalien jälkeisenä aikana. Alla oleva kirjoitukseni julkaistiin Hämeen Sanomien Vieraskynä-palstalla 12.2.2012 otsikolla “Vaaliretoriikka kävi lupauksesta kohti tasokasta keskustelukulttuuria”.

Vaalit ovat ohi, ja tasavallalla on uusi presidentti. Yksi puheenaiheista oli sosiaalisen median, tuttavallisesti somen, merkittävä asema. Helposti luettavissa olevaa keskustelua oli netti väärällään. Osa siitä oli ala-arvoista parjausta, mutta myös paljon asiallista ja asiantuntevaa analyysia vaaleista ja ehdokkaista löytyi. Melkein kaikki on sanottu, mutta vaaliretoriikka on aihe, josta voisi saada vielä muutaman tipan puristettua.

Haastamisen hyödyt

Osallistuin virtuaaliseen vaalikeskusteluun, kun Hyvejohtajuus-niminen johtajuusblogi pyysi minua arvioimaan vaalin toiselle kierrokselle päässeiden ehdokkaiden retoriikkaa. Tuolloisessa analyysissani annoin erinäistä kritiikkiä Sauli Niinistön esiintymisestä ja kehuin Pekka Haavistoa. Nyt pitää korjata omaa arviota hieman. Aihetta siihen on, koska vaalien retoriikasta tehdyt havainnot pätevät vaalien jälkeenkin, ja niistä voi ottaa itse kukin opikseen omaan esiintymiseensä.

Hapan, puhditon ja poissaoleva Sauli Niinistö petrasi television vaalikeskusteluissa sitä enemmän, mitä lähempänä loppu häämötti. Vaikka perushapan olemus ei tyystin hävinnytkään, Niinistö oppi ilmeisesti rentoutumaan, mikä välittyi ruudusta. Olennaista kuitenkin on, että hän kykeni lopulta erottumaan edukseen kohteliaassa ja joskus särmättömässä ehdokkaiden välisessä keskustelussa.

Niinistön valtti oli, että hän osasi sopivissa kohdissa esittää vastaehdokkaalleen suoria kysymyksiä ja haastamaan tätä tiukasti. Pekka Haaviston vastaukset tällaisissa tilanteissa olivat yleensä ihan päteviä. Siitä huolimatta monen katsojan mieleen jäi perusasetelma, jossa Niinistö dominoi aktiivisesti ja Haavisto puolustautui passiivisesti.

Tällaisen haastamisen ansio on myös se, että se herättää yleisön valppauden. Yksimielinen hymistely tuudittaa kuulijat uneen, mutta heti kun keskusteluun saadaan särmää, unihiekka kaikkoaa pois silmistä. Tällaiset tilanteet kohoavat helposti keskustelun huippuhetkiksi, jotka muistetaan. Pisteet kotiin vie se, joka tilanteen onnistui luomaan.

Aggressiivinen hyökkääjä harvoin voittaa

Taitoa tarvitaan siinä, että toisen näkemykset osaa haastaa sopivan voimakkaasti. Jos homma menee överiksi – jankkaamiseksi tai henkilökohtaisiksi hyökkäyksiksi – haittaa koituu haastajalle itselleen. Yleisön sympatiat ovat kaltoin kohdellun puolella ja liiallinen hyökkäily saatetaan kokea öykkäröintinä.

Kuopion meneillään olevien piispanvaalien ensimmäisellä kierroksella yksi ehdokkaista suuntasi voimakkaan henkilökohtaisen hyökkäyksen kahta muuta ehdokasta kohtaan. Hän kutsui heitä julkisesti Kuopion hiippakunnan ja koko kirkon uhkiksi, ilmoitti ettei  yhteistyö heidän kanssaan vaalien jälkeen ehkä onnistu ja vihjaili, ettei Kuopion tuomiokapitulin henkilökunta ole järin innostunut heidän mahdollisesta valinnastaan.

Tällainen käytös oli ennen kuulumatonta kirkollisissa vaaleissa, jotka yleensä ovat olleet jokseenkin siistit ja sopuisat. Ja niin kävi, että hyökkäykseen ryhtynyt ehdokas ei vaaleissa pärjännyt, mutta hänen arvostelemansa ehdokkaat pääsivät vaalin toiselle kierrokselle. Tarinan opetus: ankara sanallinen hyökkääminen toisen kimppuun on yleensä huonoa retoriikkaa ja osuu omaan nilkkaan.

Mikä on retoriikan merkitys vaaleissa?

Retorisilla taidoilla on oma tärkeä merkityksensä vaalikamppailussa, mutta tämänkertaisen presidentinvaalin loppuratkaisu ei johtunut puheteknisistä seikoista. Voittaja Sauli Niinistön kansansuosio oli päässyt muodostumaan niin pitkän ajan kuluessa, että hyvälläkin haastajalla oli mahdottoman tuntuinen tehtävä hänen voittamisessaan.

Vakiintuneen aseman laajan yleisön silmissä saaneelle henkilölle sallitaan tavanomaista enemmän omaperäisyyttä ja esiintymistaidon kömmähdyksiä. Sen tähden Niinistön olemuksesta välittyvä ajoittainen kärsimättömyys ja ärtyneisyys ei hänen suosiotaan murentanut. Siihen oli jo kansa tottunut.

Kaikille politiikkaan mieliville Pekka Haavisto antaa kuitenkin kenties vielä paremman mallin siitä, kuinka kommunikoida. Haavisto osoitti kykenevänsä menemään puheissaan suoraan asiaan. Hänestä välittyi aito kiinnostus ihmisiin, ja vastustajistaankin hän halusi ajatella hyvää.

Kunnon politiikan tekemiseen kuuluu yhtäältä näkemykselliset erot ja niistä keskusteleminen, myös väitteleminen, mutta toisaalta yhteisen suunnan etsiminen erimielisyyksistä huolimatta. Presidentinvaali antoi myönteisiä lupauksia niin retoriikan ja puhetaidon kuin poliittisen keskustelukulttuurin tulevaisuudesta.

Tallennettu kategorioihin Retorinen analyysi | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Puhetaitoa kiireiselle

Puhetaito ei ole vain harvoille ja valikoiduille synnyinlahjaksi siunaantunut erityiskyky, vaan sitäkin voi harjoittaa ja siinä voi kehittyä huippupuhujaksi saakka. Suomeksikin on julkaistu muutama kelpo puhujan opas, ja internet on täynnä hyödyllistä (joskin myös epäilyttävää) materiaalia.

Kaikilla ei ole kuitenkaan aikaa kahlata paksuja käsikirjoja. Tähän avun tuo se yksinkertainen tosiseikka, etteivät puhetaito ja retoriikka ole mitään rakettitieteitä, vaan kyse on hyvinkin yksinkertaisista periaatteista.

Olen koonnut alle hyvän puhetaidon olennaiset elementit pähkinänkuoressa. Ohjeet ovat yksinkertaiset, mutta tosiasiassa valtaosa puhujista ei tule aina ajatelleeksi edes näitä. Pienellä harjoittelulla kohoat helposti päätä pidemmäksi muita puhujia.

1. Sanoma

Minkä viestin haluat kuulijoillesi välittää? Minkä vaikutuksen haluat saada aikaan puheellasi? Onko sinulla väitteitä, joita haluat puolustaa? Pysähdy näiden kysymysten ääreen äläkä suunnittele puhettasi yhtään pidemmälle, ennen kuin olet selvittänyt puheesi sanomaan liittyvät kysymykset itsellesi.

Mieti mikä on puheesi väite ja mitä muuta tuot esille tukeaksesi väitettäsi tai väitteitäsi. Suunnittele tämä huolellisesti, koska tämä on puheen onnistumisen kannalta kriittistä.

Yllättävän usein heikkojen puheiden ydinongelma on, että puhujalla ei todellisuudessa ole mitään sanottavaa. Tai ainakaan puhuja ei ole selvittänyt itselleen sitä, mihin hän puheellaan pyrkii. Tällöin seurauksena on sekava esitys, jota on tuskastuttavaa seurata.

2. Yleisö

Jos retoriikalle määrittelisi kaksi peruspilaria, joista yksi on sanoma, niin toinen on ehdottomasti yleisö. Jos puhuja ei lainkaan välitä keille puhuu, on täysin tuurista kiinni, putoaako viesti hyvään maaperään.

Hyvä puhuja suuntaa viestinsä juuri niille, jotka ovat häntä kuulemassa. Pohdi tarkasti sitä, keistä yleisö koostuu. Ovatko he vanhoja vai nuoria ihmisiä? Mikä on heidän koulutustasonsa, elämäntyylinsä, poliittinen suuntautuminen, uskonnollinen tausta jne. Ennen kaikkea on syytä selvittää, miten he asennoituvat siihen, mitä tulet heille sanomaan, ja miten he asennoituvat sinuun puhujana.

Tällaisen analyysin jälkeen kykenet arvioimaan, kuinka haastavan puhetilanteen edessä olet. Sovita sanasi ja esitystyylisi siten, että juuri tämä yleisö kokee sen omakseen. Vangitse kuulijoiden mielenkiinto ja voita heidät puolellesi heti alussa.

Jos arvelet, että yleisösi on vastahankainen omaksumaan sanomaasi, mieti mistä asioista voisit löytää yhteistä pohjaa heidän kanssaan ja lähesty vaikeita asioita sitä kautta. Harkitse myös, sopisiko huumori puheeseesi: huumori keventää tunnelmaa, poistaa jännitystiloja, saa unohtamaan synkkyyden ja saattaa kummasti helpottaa sanomasi omaksumista.

3. Rakenne

Puheella voi hyvin olla yksinkertainen rakenne, kunhan selkeä rakenne löytyy. Yksi selkeä ja simppeli rakenne on aloitus, pääjakso, lopetus. Tällaisella Aristoteles tuli toimeen – miksipä emme myöskin me?

Puheen alussa tulee herättää yleisön mielenkiinto ja hyväntahtoisuus. Voi tuoda myös esille sitä, mitä puhe käsittelee.

Kun yleisö on kiinnostunut ja luottaa sinuun, onkin helppo siirtyä puheen pääjaksoon, jossa tuot esille varsinaisen sanomasi. Taustoita asiasi, esitä väitteesi selkeästi, perustele, kumoa mahdollisia vastaväitteitä.

Lopetuksessa voit nostattaa hieman tunnelmaa. Yleisön tunteisiin saa vaikuttaa. Tämän myötä puheestasi jää selkeämpi muistijälki kuulijoidesi mieleen. Voit vielä tiivisti käydä läpi puheesi ydinpointit.

4. Esittäminen

Opettele puheesi huolellisesti: sisäistä sanomasi niin, että sanoma kumpuaa sinusta eikä muistiinpanoistasi. Jos kykenet, puhu ilman papereita. Jos tämä tuntuu liian vaativalta, opettele vilkaisemaan puheesi aikana muistiinpanojasi niin, että säilytät katsekontaktin yleisöön niin usein kuin mahdollista.

Tärkeintä kuitenkin on, että puhut selkeällä ja kuuluvalla äänellä. Artikuloi selvästi. Älä puhu liian nopeasti. Jos jännität helposti ja tämä kuuluu äänestäsi, korota ääntäsi hiukan. Tämä lisää itsevarmuutta, jolloin jännitys vähenee.

Jo silloin kun suunnittelet puhettasi, tuo mukaan huumoria, kertomuksia, esimerkkejä, paljon konkretiaa, sanaleikkejä yms. Luo puheeseesi dynamiikkaa lisäämällä taukoja ja vaihtelemalla äänesi voimakkuutta.

Hymyile.

Ole oma itsesi. Keinotekoisuus paistaa läpi; oman persoonan tuominen esille tekee vaikutuksen.

5. Ota opiksesi

Kun puheesi on ohi ja yleisö osoittaa suosiota seisaallaan, älä päästä vielä helpotuksen huokausta. Ja vaikka kävisi niin, että yleisösi ei tunnu puheestasi juuri liikahtavan, käy läpi mitä tapahtui. Koska haluat kehittyä puhujana, sinun on syytä pohtia kriittisesti, miten puheessasi onnistuit.

Iloitse jos saavutit tasosi tai ylitit itsesi, mutta älä päästä itseäsi liian helpolla. Seuraava puheesi voi olla vielä parempi, kunhan otat huomioon ne opetukset, jotka tämänkertainen kokemuksesi sinulle antaa.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Niinistö vs. Haavisto

Johtajuuden hyveitä käsittelevä Hyvejohtajuus.fi-sivusto pyysi minua arvioimaan presidentinvaalin toisen kierroksen kiehtovaa asetelmaa kampanjaretoriikan kannalta. Tämä kirjoitus on ajankohtainen vain puolitoista viikkoa, joten lue se pian!

Esimakua kirjoituksesta tarjoaa Hyvejohtajuus-blogissa oleva tiivistelmä:

Mitkä ovat Pekka Haaviston mahdollisuudet voittaa presidentinvaalit? Kuinka Sauli Niinistö kykenee varjelemaan etumatkaansa? Pyysimme retoriikan tutkijaa analysoimaan ehdokkaiden viestintää. Mihin kampanjakoneiston kannattaa kiinnittää huomiota? Pienet vivahteet, yksittäiset lausahdukset, harmittomat kömmähdykset voivat ratkaista vaalit. Ainoa varma voittaja on viestintä.

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 1 kommentti

Naurettavaa retoriikkaa – huumori vaikuttamiskeinona

Edessäsi on haastavia puhetilanteita. Eräs yleisö on vastahankainen tuleville muutoksille, joita sinun tulee ajaa läpi. Toiset eivät taas luota sinuun niin paljon kuin toivoisit. Kolmas joukko on uneen vaipumaisillaan. Kuinka kohdata nämä vähemmän ihanteelliset yleisöt ja selviytyä tilanteista voittajana?

Antiikkista hupia

Mainiossa (ja suositeltavassa) puhetaidon oppikirjassaan Puhevalta Juhana Torkki käsittelee muutosvastarintaisen yleisön tapausta ja tunnistaa kuulijoiden kielteisten tunteiden takana pelon. Pelko tuntemattomasta tulevaisuudesta ja epävarmuuden kokemus lamauttavat. Pelontunteen purkamiseksi Torkilla on yksi vastalääke ylitse muiden: huumori.

Tämän lääkkeen tunsivat jo muinaiset roomalaiset. Ja tämä lääke onkin varsinainen yleistroppi. Torkki lainaa mestarireettori Marcus Tullius Ciceroa:

On selvää, että puhujan on osattava myös naurattaa kuulijoita, monestakin syystä. Ensiksikin, hilpeys synnyttää aina hyvää mieltä sitä kohtaan, joka sen saa aikaan. Toiseksi, jokainen arvostaa, jos puhuja yhdellä ainoalla osuvalla sanalla osaa torjua hyökkäyksen tai hyökätä itse. Kolmanneksi, terävä huumori lannistaa ja lamauttaa vastustajan, vie häneltä arvostuksen, säikäyttää häntä ja torjuu hänet; puhuja itse näyttää sivistyneeltä ja fiksulta. Neljänneksi – ja tämä on tärkeintä – huumori keventää tunnelmaa ja poistaa jäykkyyttä. Usein vitsillä voi kuitata kiusalliset asiat, joiden kumoamisessa järjellisin argumentein olisi täysi työ.

Cicero siis katsoo, että huumoria taiten käyttävä puhuja saa osakseen yleisön mielisuosion ja arvostuksen. Huumori lamauttaa vastustajat ja osoittaa puhujan nokkeluuden. Ja jos pitää kumota hankalasti kumottavia näkemyksiä, huumorin avulla voidaan löytää yllättäviä oikopolkuja.

Hauskuuden kuusi hyötyä

Kuinka oikeassa Cicero jo muinoin olikaan. Huumorin tehoa ja toimivuutta on tutkittu paljon myös meidän aikoinamme, ja tulokset vahvistavat entisaikojen ihmisten tarkkanäköisyyden.

1) Huumori tekee puhujasta pidetyn.

Huomattava määrä tutkimuksia tukee sitä, että taitava huumorin käyttö tekee puhujasta pidetymmän, ystävällisemmän tuntuisen ja auttaa siten luomaan myönteisen kontaktin puhujan ja yleisön välille. Nämä seikat tunnetusti helpottavat pyrkimyksiä vaikuttaa ja vakuuttaa kuulijat. (Weinberger & Gulas 1992)

2) Huumori lisää puhujan luotettavuutta.

Meillä on taipumus luottaa niihin, joista pidämme. Siksi ei olekaan ihme, että huumori lisää puhujan luotettavuutta yleisön silmissä.  Lisäksi huumorin myötä puhuja koetaan sosiaalisesti vetovoimaiseksi ja taitavaksi kommunikoijaksi. Tässä huumorin käytöllä ja tarpeella on kuitenkin rajansa: joissain tapauksissa hauskuuden on todettu vähentävän yleisön käsitystä puhujan asiantuntemuksesta. Jo muutenkin suurta luottamusta nauttivien eksperttien ei tarvitse vääntää vitsiä: siitä voi olla jopa kielteisiä seurauksia. (Wanzer, Booth-Butterfield & Booth-Butterfield 1996)

3) Joissakin tapauksissa itseironia tekee puhujasta pidetymmän.

Itseironian käytössä tulee olla tarkkana. Jos puhuja jo muutenkin nauttii yleisön silmissä kohtalaista tai merkittävää luottamusta, omista heikkouksista murjaistut epäsuorat letkautukset tekevät hänestä vielä pidetymmän. Kyky nauraa itselle ja tunnistaa omat heikkoutensa osoittaa, ettei puhuja liihota omissa korkeuksissaan vaan asettuu tavallisten kuolevaisten tasolle. Tämä ei kuitenkaan toimi niiden puhujien kohdalla, joihin yleisö ei kohdista suurta luottamusta: heidän itseironiset kommenttinsa saattavat vähentää kredibiliteettiä entisestään! (Hackman 1988, Chang & Gruner 1981)

4) Nauru pehmittää yleisön ja viekoittelee nihkeimmätkin vastaanpanijat mukaansa.

Amerikkalaisissa television hupisarjoissa käytetään taustanaurua. Tarkoituksena on saada keskinkertaisetkin vitsit tuntumaan hauskemmilta. Jujuna on se, että koska niille nauretaan, nauruun on helppo yhtyä. Tämä sosiaalipsykologien hyvin tuntema ilmiö (engl. social proof) toimii erityisesti sellaisissa tilanteissa, jossa oikean toimintamallin valitsemisessa on epäselvyyttä. Tällöin toimitaan yleensä sen mukaisesti, miten ympärillä olevat muut ihmiset reagoivat. Kun puhuja saa yleisön nauramaan, nauru tarttuu ja lopulta vastahankainenkin kuulija saattaa nauraa muiden mukana – ja ehkä jopa muuttaa suhtautumistaan puhujan sanomaan.

5) Huumori kaappaa huomion.

Nerokkaan hauska televisiomainos (niitä on vähän…) saa osakseen runsaasti huomiota. Ehkä emme menekään jääkaapille juuri silloin tai vaihda kanavaa. Huumorin avulla voidaan erottua harmaasta massasta ja herättää huomiota. Sama toimii puheessa tai vaikka opetuksessa. Aivojen naurualuetta kutitteleva tsoukki vie tahtomatta mukanaan. Ylöspäin vetäytyvät suupielet ja naurunhörähdys tai pidempikin hohotus herättävät uneen hiljalleen vaipuvan kuulijan ja tekevät kaikki tarkkaavaisiksi.

6) Huumori häiritsee päättelyä – joskus tarkoituksellisesti.

Cicero oli oikeassa siinäkin, että joskus vaikeat vastaväitteet ohitetaan parhaiten huumorin keinoin. Tällaisissa tilanteissa huumori ohjaa kuulijoiden huomiota pois viestin sisällöstä. Näin ollen yleisön valmiudet tarkastella sanomaa kriittisesti heikkenevät. He muodostavat siten mielessään vähemmän vasta-argumentteja. Nauru voikin olla todella tehokas keino riisua kuulijat aseista.

Kuinka temppu tehdään?

Kuinka sitten olla hauska? Tämä on oikeastaan uuden blogipostauksen aihe, ja varmasti sellainen alue, jota ei voi opettaa toiselle niin kuin kemian kaavoja. Mutta aivan lyhyesti tästäkin:

Malcolm Kushner, huippusuosittu amerikkalainen “huumorikonsultti”, lohduttaa: puhujan ei tarvitse olla syntymähassu ollakseen viihdyttävä ja saadakseen yleisön nauramaan. Kirjassaan Esitystaito keltanokille Kushner käy läpi koko joukon helposti omaksuttavia tapoja ujuttaa puheeseen huumoria siten, että hauskuus on vieläpä sidoksissa esitettävään asiaan. Aiheeseen on syytä palata myöhemmin.

Lukija on syytä palkita siitä, että hän on jaksanut lukea tänne asti. Mikäli tähän mennessä ei ole vielä riemu irronnut, rohkaisen painamaan alla olevaa linkkiä. Voiko joku väittää, että tuo ei ole hauskaa?

“Isä, saadaanko me kokeilla marihuanaa?”

Kirjallisuus

Chang, M. & Gruner, C. R. (1981) “Audience reaction to self-disparaging humor.” Southern Speech Communication Journal 46, 419-426.
Hackman, M. Z. (1988) “Reaction to the use of self-disparaging humor by informative public speakers.” The Southern Speech Communication Journal 53, 175-183.
Kushner, Malcolm (2000) Esitystaito keltanokille. Suom. Juha Sointu. Satku.
Torkki, Juhana (2006) Puhevalta: Kuinka kuulijat vakuutetaan. Otava.
Wanzer, M. B.; Booth-Butterfield, M. & Booth-Butterfield, S. (1996) “Humor and social attraction: Are funny people more popular? An examination of humor orientation, loneliness, and social attraction.” Communication Quarterly 44, 42-52.
Weinberger, M. G. & Campbell, L. (1991) “The impact of humor in radio advertising.” Journal of Advertising Research 31, 44-52.
Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 11 kommenttia